Globaalin ylösnousemuksen ja valaistumisen harha
Aloitetaan tällaisella aiheella, joka oli kovasti tapetilla, kun lähestyttiin vuotta 2012. Tämä voi olla ehkä jo vanha aihe, mutta otetaan nyt kuitenkin esille. Eräissä henkisissä piireissä on uskomus, että maailma on matkalla kohti globaalia ylösnousemusta tai valaistumista. Varsinkin päivän 21.12.2012 piti olla se maaginen päivä, jolloin taivas laskeutuu ja vaivat häviävät. Tällöin ihmiskunnan piti herätä unestaan, ymmärtää ihmisyyden ja maailmankaikkeuden salat. Toki erilaisissa piireissä on varmasti erilaisia painotuksia, mutta jotenkin noin se meni. Lisäksi on hyvin tyypillistä, että kukin ryhmittymä kuvittelee olevansa juuri niitä valittuja valonkantajia, jotka johdattavat ihmiskunnan parempaan tulevaisuuteen.Tuo kaikki edustaa kuitenkin vain suurta harhaa. Mitään ylösnousemusta ei tule tapahtumaan. Jeesus ei laskeudu taivaasta, eivätkä alienit tule poistamaan meiltä sairauksia ja viemään meitä tähtiin. Miksi näin?
Vastaus on oikeastaan aika yksinkertainen. Maailma muuttuu vain sitä kautta, miten me itse sen teemme. Maailman valaistuminen on meidän ihmisten vastuulla. Me itse luomme tätä maailmaa joka päivä kaikilla tunteillamme, ajatuksillamme ja teoillamme.
Se ei siis tapahdu minkään ulkopuolisen voiman kautta. Ja vaikka olisikin olemassa jokin tuonpuoleinen tai henkimaailma, niin sieltäkin viesti on aina sama:
“Te halusitte luoda tämän maailman, joten te myös luotte sen juuri itsenne näköiseksi. Vastuu siitä on teidän.”Niin pitkään kuin me odotamme valaistumisen tapahtumista, valaistuminen odottaa meitä.
Henkilökohtaisen onnellisuuden harha
Seuraavaksi pääsemmekin varsinaiseen tämän tarinan pihviin.Länsimaiseen kulttuuriin kuuluu olennaisena osana harha, jossa henkilökohtainen onnellisuuden tavoittelu on ylittänyt kaikki muut tarpeet. Ja sitähän se on ollut jo satoja vuosia. Suomeenkin on rantautunut viime vuosina kymmeniä onnellisuusvalmentajia, jotka lupailevat juuri sinulle parempaa, täydellisempää ja onnellisempaa elämää.
Perusviesti heillä kaikilla on sama. Tee elämässäsi vain niitä asioita, jotka saavat sinut onnelliseksi. Ympäröi itsesi vain niillä ihmisillä, jotka tukevat sinun omaa onnellisuuttasi.
Kuka huomaa, kuinka itsekeskeinen tuo lähestymistapa on? Ja minä selitän miksi. Tuo kyseinen lähestymiskulma on mahdollista vain yhteiskunnassa, joka on globaalin ihmispyramidin huipulla ja näissäkin yhteiskunnissa sen on varattu marginaalisen kokoiselle ryhmälle.
Maailman väkiluku lähentelee tällä hetkellä 7,5 miljardia ihmistä. Esimerkiksi pohjoismaissa, jotka edustavat hyvinvointivaltioiden kärkeä, asukkaiden lukumäärä on noin 27 miljoonaa ihmistä. Tuo edustaa siis vain noin 0,4% koko maailman väestöstä.
Lisäksi se joukko, jolla on mahdollisuus osallistua onnellisuusvalmennuksiin on vieläkin rajatumpi. Se on varattu oikeastaan vain sellaisille ihmisille, joilla on riittävästi vapaa-aikaa, varallisuutta ja elämä on muutenkin suhteellisen hyvässä kunnossa. Toki poikkeuksia on, mutta ei tarvitse olla kuin yksinhuoltaja, matalapalkkaisessa työssä, mielentervysongelmia, heitetty yhteiskunnan pohjalle tai muuten vain sattuu asumaan suurten kaupunkien ulkopuolella, niin valmennuksiin osallistuminen muuttuu hyvin haasteelliseksi.
Lisäksi voi kysyä, että päteekö “tee vain asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi” niihin ihmisiin, jotka elävät Afrikassa jatkuvassa nälänhädässä tai tekevät Aasiassa hikipajassa meille vaatteita ja matkapuhelimia euron päiväpalkalla. Monille heistä onnellisuus voi olla sitä, että saa puhdasta vettä ja ruokaa, lämpimän yösijan tai peseytymismahdollisuuden silloin tällöin.
Kuinkahan moni onnellisuuden tavoittelija tiedostaa, että se maailma, joka koostuu tanssista, joogasta, lähdevedestä, superfoodeista ja luomuruoasta on marginaalisen pieni koko globaalissa järjestelmässä.
Sinällään onnellisuusvalmennuksessa ei ole mitään uutta. Nyt ne on vain taas paketoitu uuteen formaattiin, johon on lisätty mukaan mindfulnessia ja kaikkea muuta henkisyyttä. Erään lähteen mukaan “life coaching” on syntynyt 1970-luvun aikana, ja se on kehitetty alunperin urheilusuoritusten parantamiseen. Ja siitähän se on kivunnut nopeasti eteenpäin tähän hetkeen saakka. Kyse on hyvin lyhyestä ajasta. Sen sijaan esimerkiksi mindfulness-tyyppinen elämäntaitoajattelu ulottuu yli 3500 vuoden päähän historiaan.
Tämä onkin hyvin tyypillistä länsimaiselle ajattelulle, jossa jostain oikeasti toimivasta ideologiasta otetaan se kaikkein mediaseksikkäin osa, paketoidaan se kauniiseen kuoreen, parin kuukauden kurssiin ja laitetaan myyntiin. Se mikä niissä on oikeasti merkittävää jätetään sen sijaan pois, koska se vaatii määrätietoisuutta ja vuosien työtä. Ja se ydin voi olla loppujen lopuksi tylsää.
Näinpä väitänkin, että esimerkiksi onnellisuusvalmennuksen ja mindfulnessin ero on toisiinsa nähden hyvin selkeä. Onnellisuusvalmennus sanoo:
“Päästä irti surkeudesta. Päästä irti siitä tunteesta, että olet mitätön ja huono. Sen sijaan vaihda kanavaan, jossa olet huippu ja paras versio itsestäsi.”
Kaikki tämä tavoittelu on kuitenkin puhdasta egoa. Se ei eroa yhtään millään tavalla muista egon tarpeista olla jotakin itselleen ja verrattuna muihin egoihin.
Sen sijaan mindfulness-asenne sanoo:
“Päästä irti. Päästä irti tavoitteista. Päästä irti tunteesta olla surkea tai paras. Päästä irti tunteesta olla mitätön tai kaikkien rakastama. Ne kaikki ovat pelkkää egoa.”
Tämä asenne tulee hyvin täsmällisesti myös esille klassisessa zen-buddhalaisessa sanonnassa.
“Ennen valaistumista hae vettä ja pilko puita. Valaistumisen jälkeen hae vettä ja pilko puita.”
Elämä on elämää, eikä siitä ole tarvetta muodostaa itselleen eeppistä huipputarinaa. Sen sijaan riittää että elää hetkessä, tässä ja nyt. Niin pääsee paljon helpommalla ja on kykenevä tuntemaan ja kokemaan vapaasti sitä mikä sillä hetkellä on itselle kaikkein sopivinta.
Vain maanviljelijät ymmärtävät, millaisen työn takana on kasvattaa yhtään mitään luomua myytäväksi. Se vaatii valtavaa byrokratiaa. Se vaatii pitkäjänteistä ja vuosien mittaista peltojen ja kasvihuoneiden hoitoa. Se vaatii viljelykiertosuunnitelmia ja jatkuvaa viranomaisvalvontaa. Se vaatii oikeasti vuosien ja vuosien jatkuvaa sitoutumista. Väittäisin, että kovin monella maanviljelijällä ei ole aikaa kehittää itseään tai käydä joogaretriiteillä Kreikassa.
Meidän nauttimamme hyvinvointi ei siis synny itsestään, vaan se tehdään ihan fyysisellä vaivalla ja siihen uhrautuvien ihmisten hiellä ja selkäkivuilla.
Mietipä hetki omaa arkielämääsi ja sitä, kuinka monen ihmisen työ on saanut sinun päiväsi sujumaan tänään? Ehkä se ollut oma kumppani, vanhemmat, työnantaja, kollegat, kaupan kiireinen kassatäti, bussikuski, se tuntematon siivooja kauppakeskuksessa tai vaikka ravintolan keittiöhenkilökunta. Esimerkkejä riittää loputtomiin.
Yritän siis vain sanoa sitä, että sinunkin hyvinvointisi on mahdollista vain sen takia, että sinua tukee tälläkin hetkellä lukematon määrä ihmisiä, jotka uhraavat aikaansa oman palkkansa sekä sinun ja yhteiskunnan hyvinvoinnin eteen. Ja myös heitä tukevat lukemattomat muut ihmiset, aina sinne ihmispyramidin pohjalle saakka, jossa elävät ne köyhät, riistetyt, alipalkatut ja unohdetut taivaalliset olennot.
Ylipäätään hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoittelussa on valtava skaalautumisongelma. Kysynpä vain, että miltä maailma oikeasti näyttäisi, jos ihmiset tekisivät vain asioita, joiden he kuvittelevat tekevän heidät onnelliseksi. Miltä asiat näyttäisivät, jos kaikki tekisivät vain asioita, jotka palkitsevat koko ajan, ja kaikki kieltäytyisivät tekemästä mitään tylsää tai rasittavaa.
Kuinka moni voi esimerkiksi väittää, että toisten ihmisten jätteiden siivoaminen on oikeasti puuhaa, joka tulee onnelliseksi? Silti tilanne on se, että ilman näitä ihmisiä, yhteiskunta hukkuisi välittömästi meidän omiin jätöksiimme. Kuinka moni oman onnellisuuden etusijalle laittava ihminen olisi valmis tekemään myös jotain tuollaista työtä, ehkäpä vielä joka päivä?
Hyvinvoinnin itsestäänselvyyden harha
Edellisestä päästäänkin hyvin luomuruokaan ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Monet terveyttään vaalivat ihmiset pitävät luomuruokaa nykyään itsestäänselvyytenä. Sitä vaaditaan äänekkäästi ja siihen on vastattu. Kauppojen luomuosastot pullottavat nykyään mitä erilaisimpia tuotteita. Kuinkahan moni on kuitenkaan pohtinut, että mitä kaikkea vaaditaan, että se luomukurkku oikeasti saapuu sinne marketin hyllylle juuri sinua varten.Vain maanviljelijät ymmärtävät, millaisen työn takana on kasvattaa yhtään mitään luomua myytäväksi. Se vaatii valtavaa byrokratiaa. Se vaatii pitkäjänteistä ja vuosien mittaista peltojen ja kasvihuoneiden hoitoa. Se vaatii viljelykiertosuunnitelmia ja jatkuvaa viranomaisvalvontaa. Se vaatii oikeasti vuosien ja vuosien jatkuvaa sitoutumista. Väittäisin, että kovin monella maanviljelijällä ei ole aikaa kehittää itseään tai käydä joogaretriiteillä Kreikassa.
Meidän nauttimamme hyvinvointi ei siis synny itsestään, vaan se tehdään ihan fyysisellä vaivalla ja siihen uhrautuvien ihmisten hiellä ja selkäkivuilla.
Mietipä hetki omaa arkielämääsi ja sitä, kuinka monen ihmisen työ on saanut sinun päiväsi sujumaan tänään? Ehkä se ollut oma kumppani, vanhemmat, työnantaja, kollegat, kaupan kiireinen kassatäti, bussikuski, se tuntematon siivooja kauppakeskuksessa tai vaikka ravintolan keittiöhenkilökunta. Esimerkkejä riittää loputtomiin.
Yritän siis vain sanoa sitä, että sinunkin hyvinvointisi on mahdollista vain sen takia, että sinua tukee tälläkin hetkellä lukematon määrä ihmisiä, jotka uhraavat aikaansa oman palkkansa sekä sinun ja yhteiskunnan hyvinvoinnin eteen. Ja myös heitä tukevat lukemattomat muut ihmiset, aina sinne ihmispyramidin pohjalle saakka, jossa elävät ne köyhät, riistetyt, alipalkatut ja unohdetut taivaalliset olennot.
Ylipäätään hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoittelussa on valtava skaalautumisongelma. Kysynpä vain, että miltä maailma oikeasti näyttäisi, jos ihmiset tekisivät vain asioita, joiden he kuvittelevat tekevän heidät onnelliseksi. Miltä asiat näyttäisivät, jos kaikki tekisivät vain asioita, jotka palkitsevat koko ajan, ja kaikki kieltäytyisivät tekemästä mitään tylsää tai rasittavaa.
Kuinka moni voi esimerkiksi väittää, että toisten ihmisten jätteiden siivoaminen on oikeasti puuhaa, joka tulee onnelliseksi? Silti tilanne on se, että ilman näitä ihmisiä, yhteiskunta hukkuisi välittömästi meidän omiin jätöksiimme. Kuinka moni oman onnellisuuden etusijalle laittava ihminen olisi valmis tekemään myös jotain tuollaista työtä, ehkäpä vielä joka päivä?
Elämän runsauden harha
Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan, mutta haluan ottaa sen vielä erillisenä asiana. Eräs henkisten liikkeiden ja onnellisuusajattelun kiteytymä löytyy lausahduksesta“I am open and ready to attract ABUNDANCE in my life”.Tämä on hienolta kuulostava lause yrittää sanoa, että omaa asennoitumista on mahdollista muuttaa siten, että se luo jonkinlaisen positiivisen ja itseä tukevan “energeettisen kentän”. Ja kun sen itselleen onnistuu luomaan, niin asiat alkavat maagisesti luistamaan paremmin ja kaikki se runsaus, jonka kokee itseltään puuttuvan, ilmestyy siihen. En pysty sanomaan, kuinka monelle tämä on oikeasti totta ja että toteutuuko se systemaattisesti koko ajan vai pelkästään silloin tällöin, mutta siinäkin asustaa harhaisuutta.
Olipa asia miten tahansa, niin se elämän runsaus ei siinäkään tilanteessa synny itsestään, vaan kyseessä on ihmisten kollektiivinen tuotos. Siihen tarvitaan useiden ihmisten kohtaamista, aikaa ja työpanosta. Harha on siinä, että se tapahtuisi sinulle ilmaiseksi tai jotenkin vaan mystisesti. Se onnistuu vain, jos joku toinen sen sinulle mahdollistaa.
Mikä sitten ei ole harhaa?
Tämä on vaativa kysymys, enkä tiedä siihen mitään tarkkaa vastausta, mutta osittain se on tullut jo tässä vuodatuksessa esille. Se mikä on totta, on se mitä me teemme toisillemme juuri nyt. Se miten me kohtaamme toisiamme vaikuttaa välittömästi ympäristöömme. Ja voit päättää, joko vaikuttaa asioihin tai olla vaikuttamatta.Se mihin voit aina keskittyä on se, että pyrit tiedostamaan tunteesi, ajatuksesi ja tekosi juuri nyt. Ja sen jälkeen voit halutessasi alkaa tehdä työtä sen eteen, että nämä asiat syntyvät tietoisesti, eivätkä tiedostamatta pelkojen ja asenteiden ohjaamina. Se, että mitä keinoja siihen käytät on loppujen lopuksi yhdentekevää. Lopulta se kuitenkin palautuu aina takaisin itseen, tähän elämään ja siihen miten kohtelee itseään ja muita. Ja kun niin tapahtuu, on aika päästää opituista menetelmistä irti.
Se on selvää, että maailma tarvitsee positiivista myötävaikuttamista jonkin vastustamisen sijaan. Ja on erittäin hienoa, että tietoisuustaitojen koulutus on saanut jalansijaa. Ja koska Suomikin kuuluu edelleen hyvinvointivaltioiden kärkiryhmään, vaikkakin tätä ollaan poliittisin toimin koko ajan purkamassa, niin täällä olisi mahdollisuus viedä hyvinvointia eteenpäin. Se vaatii kuitenkin vakaata keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Aivan samalla tavalla kuin vuosituhansia pitkä tieteellinen tutkimus tuottaa meille nyt yhä hienostuneempaa teknologiaa, lääketiedettä ja muuta materiaalistaä hyvää, niin aivan samalla tavalla tarvitaan pitkäjänteistä henkistä kasvua.
Viikon tai kuukauden mittaiset mindfulness-tyyppiset kurssit ovat monille varmasti hyviä lähtökohtia ja viihdykettä, mutta todellinen kehitys ja tulokset syntyvät vain keskittymällä. Elämää ei opi kurssilla, vaan elämällä. Ja jos onnistuu elämään siten, että siinä näkyy vastuunotto omista tunteista, ajatuksista ja teoista niin tämä ihminen alkaa muuttaa maailma välittömästi.
Tai tuolta se ainakin minusta näyttää.
