Franciscus Assisilaisen rukous

Franciscus Assisilaisen rukoukseksi kutsuttu teksti on hyvä pohja rakkaudelliselle elämänasenteelle ja olen aina pitänyt siitä. Sinällään kyseinen rukous ei ole Assisilaisen itsensä kirjoittama, vaan se on esiintynyt ensimmäisen kerran vuonna 1912 Ranskassa La Clochette -nimisessä hengellisessä lehdessä nimellä Belle prière à faire pendant la Messe.

Rukouksen kirjoittajaa ei tiedetä, mutta se painettiin aikoinaan paperille, jonka kääntöpuolella oli Fransiscus Assisilaisen kuva. Lisää informaatiota aiheesta löytyy lähteenä olevasta wiki-linkistä.

Halusin löytää rukoukselle hyvän suomenkielisen version, ja jos sellaista ei löytyisi niin tekisin suomennoksen itse. Kyseiselle rukoukselle löytyy alkuperäinen ranskankielinen teksti, sekä hyvin yleisesti käytetty englanninkielinen versio.

Löysin internetin uumenista kaksi hieman toisistaan poikkeavaa suomennosta. Molemmat luettuani ymmärsin, ettei kumpikaan saa kunnolla kiinni siitä sanomasta, jota ranskankielinen ja englanninkielinen versio yrittävät kertoa. Näin ollen päätin tehdä siitä oman version.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi suomennostani ja perusteita tekemilleni valinnoille. Kaikki lähderukousten erikieliset versiot löytyvät kirjoituksen lopusta.

Suomennos: Messussa kerrottava kaunis rukous (Franciscus Assisilaisen rukous)

Tässä on oman suomennokseni tuotos tällä hetkellä:

Valtias, tee minusta rauhasi väline.

Siellä missä on vihaa, anna minun kylvää rakkautta.
Siellä missä on epäoikeutta, anteeksiantoa.
Siellä missä on epäsopua, sovintoa.
Siellä missä on erhettä, totuutta.
Siellä missä on epävarmuutta, uskoa.
Siellä missä on toivottomuutta, toivoa.
Siellä missä on pimeyttä, valoa.
Siellä missä on surua, iloa.

Voi jumalallinen Mestari, suo minulle, etten niin kovin etsisi
olla lohdutettu kuin lohduttaa,
olla ymmärretty kuin ymmärtää,
olla rakastettu kuin rakastaa.

Sillä antamisessa on saamisen lahja,
anteeksiannossa on anteeksisaamisen lahja,
ja minän kuoleman kautta synnymme iankaikkiseen elämään.

Käännösprosessi

En itse osaa ranskaa, mutta Google translate oli riittävä niissä kohdin, joissa halusin tarkistaa sanojen merkityksiä, kun englanninkielisestä versiosta ei voinut kunnolla päätellä sanojen etymologiaa. Muutoin luotin yleisesti ottaen siihen, että englanninkielinen versio on riittävän hyvällä tasolla.

Suomennoksen tekeminen sujuvalla tavalla oli hyvin haasteellista, koska kaikkia ilmaisuja ei voinut kääntää helposti. Lisäksi koin sujuvaa tekstiä tärkeämmäksi tuoda sanomaa esille, joten erityisesti lopussa olen poikennut alkuperäisestä tekstistä paljonkin. Mutta on mahdollista, että nämäkin lauserakenteet sujuvoituvat jatkossa paremmiksi.

Muutoin suomenkielisen version ulkoasu muistuttaa aika pitkälle englanninkielistä versiota.

Huomautus rukouksen englannin kielisestä versiosta

Suomennosta tehdessäni huomasin, että ranskankielinen versio on pidempi kuin englanninkielinen ja siitä puuttuvat nämä alkuperäiset kohdat:

Là où il y a la discorde, que je mette l'union.
Là où il y a l'erreur, que je mette la vérité.

Näin ollen päätin tässä olevaan versioon lisätä myös nuo kohdat mukaan ja siitä syntyi seuraavanlaiset käännökset:

Where there is discord, union.
Where there is error, truth.

Koska en kovin hyvin tunne sanojen alkuperäistä etymologiaa, jouduin kääntämään ne aika suoraviivaisesti, mutta uskoisin että niissä oleva sanoma on yhtenevä.

Suomennoksen huomiot

Käyn tässä läpi suomennokseen ja merkityksiin liittyviä huomioita, joiden kanssa jouduin tekemään valintoja.

Là où il y a l'offense, que je mette le pardon.

EN: Where there is injury, pardon.
FI: Siellä missä on epäoikeutta, anteeksiantoa.

Yllä oleva kohta oli mielenkiintoinen, koska löytämäni suomennokset kääntävät sen eri tavoin:

1. missä loukkausta, toisin anteeksiannon
2. Missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta

Koin että nämä molemmat olivat väärin. Jos sanan injury kääntää suoraan suomeksi, niin yleisesti se tarkoittaa vahingoittumista. Mutta se ei tässä kontekstissa toimi, koska vahingoittuminen ei sinällään kaipaa anteeksiantoa. Sen sijaan kaivelin sanan injury sanan etymologiaa ja mielestäni se korvaa sanaa injustice. Lisäksi sanan jury eräs suomennos on tuomaristo, joka on oikeutta jakava taho. Näin ollen koin, että epäoikeus täsmää tässä kohtaa parhaiten.

Là où il y a la discorde, que je mette l'union.

EN: Where there is discord, union.
FI: Siellä missä on epäsopua, sovintoa.

Tässä tapauksesta oli olemassa vain ranskankielinen versio sekä suomennos, joten jouduin venyttämään ymmärrystäni. Suomeksi löytyi käännös:

missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,

Ranskankielinen versio puhuu eripurasta ja liitosta. Sanaa union voi käyttää myös asioita yhdistävänä tekijänä. Löytämässäni suomennoksessa sana yksimielisyys on sinällään aika hyvä käännös. Koin kuitenkin, että se on pitkä ja jollain tavalla ehdoton siinä, että kaikki ovat sen jälkeen samaa mieltä.

Näin ollen koska puhe on kuitenkin epäsovusta, niin totesin, että suomeksi sovinto toiminee tässä parhaiten, koska se on tapa, jolla yhteys riitaantuneitten osapuolien välille voidaan synnyttää.

Là où il y a l'erreur, que je mette la vérité.

EN: Where there is error, truth.
FI: Siellä missä on erhettä, totuutta.

Myös tässä tilanteessa oli olemassa vain ranskankielinen ja suomenkielinen versio:

missä erehdystä, osoittaisin totuuden

Tässä tilanteessa jouduin pohtimaan paljon sanan l'erreur merkitystä, kun sitä peilataan sanaa la vérité vasten. La vérité on sinällään helppo kääntää, koska se tarkoitaa kirjaimellisesti totuutta. Sen sijaan l'erreur voidaan kääntää sanaksi virhe. Joten kysymys kuuluu, että mistä virheestä puhutaan. Lisäksi suomennos erehdys johtaa mielestäni harhaan, koska siitä saa kuvan valinnasta, joka on tehty virheellisin perustein.

Uskon kuitenkin, että tässä on kyse olemisesta eikä tekemisestä. Näin ollen sanan l'erreur tarkka käännös pitäisi olla kutakuinkin "olla virheellisessä tilassa". Siinä siis ihmisen kokemusmaailma perustuu väärille olettamuksille ja siihen totuuden valo voi auttaa asiaa.

Tähän sana erhe on paras suomenkielinen vastine, jonka löysin, vaikken ole siihen ihan tyytyväinen.

Là où il y a le doute, que je mette la foi

EN: Where there is doubt, faith.
FI: Siellä missä on epävarmuutta, uskoa.

Tämä on käännöksen yksi kiistanalaisia kohtia, koska kyseessä on kristilliseltä pohjalta syntynyt rukous ja tämä näkyy löytämässäni suomennoksessa selkeästi:

missä epäilystä, auttaisin uskoon

Tämä suomennos on hyvin yksiselitteinen siinä, että epäilyksellä tarkoitetaan epäuskoa kristillistä vakaumusta kohtaan ja sen vastapainona on uskon takaisin palauttaminen.

Itse en kuitenkaan pysty pitämään sitä näin kristillispohjaisena ja halusin poistaa sen suomennoksesta. Näin ollen yleistin tämän kohdan siihen ymmärrykseen, että jokainen kohtaa elämässään epävarmoja hetkiä. Ja sen vastapainona usko parempaan tulevaisuuteen on virkistävää ja voi auttaa tilanteessa eteenpäin.

Ô Maître ... à être aimé qu'à aimer

Seuraavaksi käsittelen toiseksi viimeistä osiota.

EN: O divine Master, grant that I may not so much seek
To be consoled as to console,
To be understood as to understand,
To be loved as to love;

FI: Voi jumalallinen Mestari, suo minulle, etten niin kovin etsisi
olla lohdutettu kuin lohduttaa,
olla ymmärretty kuin ymmärtää,
olla rakastettu kuin rakastaa.

Tämän osion muut suomennokset ovat:

1. Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita

2. Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
Etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
Vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.

Tämä kyseinen osio oli loppujen lopuksi helppo tapaus. Toinen suomennoksista menee enemmän harhaan kuin ensimmäinen, mutta enemmänkin tässä täytyi vain keksiä, että miten osio kirjoitetaan sujuvasti auki.

Ranskankielisestä versiosta ei saanut selvää konekäännöksen avulla, joten käytin pohjana pelkästään englanninkielistä versiota. Ja koska pidän siitä, niin pyrin suomentamaan sen aika tarkasti saman oloiseksi.

car c'est en donnant ... ressuscite à l'éternelle vie.

Lopuksi käsittelen rukouksen viimeisen osan ja jaan sen kahtia. Tässä osiossa jouduin ottamaan eniten vapauksia käännöksen suhteen, koska sanomaa oli hyvin vaikeaa selittää sujuvasti. Tämän lisäksi lähteenä käytetyt suomennokset menevät minun mielestäni niin totaalisesti metsään, ettei niistä ollut pahemmin apua. Toki nyt on kyse vahvasta tulkinnasta.

car c'est en donnant qu'on reçoit, c'est en s'oubliant qu'on trouve, c'est en pardonnant qu'on est pardonné

EN: For it is in giving that we receive.
It is in pardoning that we are pardoned.

FI: Sillä antamisessa on saamisen lahja,
anteeksiannossa on anteeksisaamisen lahja

Vastaavat lähdesuomennokset:

1. sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi

2. Sillä antaessaan saa,
Kadottaessaan löytää,
Antaessaan anteeksi saa itse anteeksi

Ensimmäinen huomio on siinä, että ranskankielisen version kohta "c'est en s'oubliant qu'on trouve" puuttuu englanninkielisestä käännöksestä. Lisäksi suomenkielisissä versioissa on kohta "kadottaessaan löytää", joka ehkä vastaa tuota ranskalaista lausetta, mutta en kielitaidottomuuteni takia osaa sanoa siihen mitään. Näin ollen pitäydyin tässäkin puhtaasti englanninkielisen version tulkinnassa.

Mutta oma tulkintani on hyvin erinäköinen kuin lähdesuomennoksissa. Näiden sisältöhän on, että antamalla saat takaisin, ja antamalla itse anteeksi saat myös anteeksi. Tämä on minusta hyvin yksioikoinen ja ehkä luterilainen näkemys, jossa työllä saat työsi palkan. Siitä puuttuu armo ja kokonaiskuvan näkeminen.

Sen sijaan englanninkielinen versio on hyvin kaunis: "For it is in giving that we receive. It is in pardoning that we are pardoned." Mietin pitkään, että miten tuon sisällön sanoittaa lyhyesti, mutten keksinyt mitään kunnollista.

Minun tulkintani pitkän kaavan mukaan on jotenkin näin:

Rakkaus on se elementti, joka sisältää kyvyn ottaa rakkautta vastaan. Anteeksiantamuksen tila on se paikka, joka sisältää kyvyn vastaanottaa anteeksiantamusta.

Kyse on siis enemmänkin ennalta annetusta lahjasta, ominaisuudesta tai potentiaalista, joka on olemassa jo sellaisenaan. Kyse ei ole jostain, mikä ansaitaan myöhemmin tekemisen tai työn kautta. Asiahan ei ole niin, että tekemällä toiselle jotain hyvää tarkoittaa automaattista hyvää takaisin. Kyse on enemmän siitä, että näin tehdessään avautuu itse vastaanottavaan tilaan.

Näin ollen päädyin suomennoksessani puhumaan nimenomaan lahjasta.

c'est en mourant qu'on ressuscite à l'éternelle vie.

Lopuksi käsittelen viimeisen lauseen.

EN: It is in dying to self that we are born to eternal life.
FI: ja minän kuoleman kautta synnymme iankaikkiseen elämään.

Tämän lähdesuomennos on:

Kuollessaan nousee iänkaikkiseen elämään.

Tästäkin lähdesuomennoksesta näkyy välittömästi kristillinen perimä, jossa fyysisen kuoleman kautta mahdollistuu iankaikkinen kuoleman jälkeinen elämä.

Mutta kun tarkastelee englanninkielistä versiota niin huomio kiinnittyy tähän: "It is in dying to self." Tuo kohta on pakko tulkita egon kuolemaksi, eikä fyysiseksi kuolemaksi. Ja sinällään tämä tulkintamalli sopii paremmin koko rukouksen sanomaan paremmin. Tässäkään tilanteessa en saa apua ranskankielisestä versiosta, koska konekäännös on niin huono. Joten sen perusteella päädyin tekemääni käännökseen.

Lopuksi

Tämä käännösprosessi oli hyvin mielenkiintoinen ja toivon, että pidät myös tekemästäni suomennoksesta. Otan mielelläni kommentteja vastaan, kuinka sitä voisi parantaa tai jos olen ymmärtänyt alkuperäisiä tekstejä väärin.

Rukoukset

Alla lähteenä käytetyt muut versiot, joihin viittaan.

Ranska: Belle prière à faire pendant la Messe

Seigneur, faites de moi un instrument de votre paix.

Là où il y a de la haine, que je mette l'amour.
Là où il y a l'offense, que je mette le pardon.
Là où il y a la discorde, que je mette l'union.
Là où il y a l'erreur, que je mette la vérité.
Là où il y a le doute, que je mette la foi.
Là où il y a le désespoir, que je mette l'espérance.
Là où il y a les ténèbres, que je mette votre lumière.
Là où il y a la tristesse, que je mette la joie.

Ô Maître, que je ne cherche pas tant à être consolé qu'à consoler,
à être compris qu'à comprendre,
à être aimé qu'à aimer,

car c'est en donnant qu'on reçoit,
c'est en s'oubliant qu'on trouve,
c'est en pardonnant qu'on est pardonné,
c'est en mourant qu'on ressuscite à l'éternelle vie.

Englanti: A Beautiful Prayer to Say During the Mass (Prayer of Saint Francis)

Lord, make me an instrument of thy peace.

Where there is hatred, let me sow love.
Where there is injury, pardon.
Where there is discord, union.
Where there is error, truth.
Where there is doubt, faith.
Where there is despair, hope.
Where there is darkness, light.
Where there is sadness, joy.

O divine Master, grant that I may not so much seek
To be consoled as to console,
To be understood as to understand,
To be loved as to love;

For it is in giving that we receive.
It is in pardoning that we are pardoned.
It is in dying to self that we are born to eternal life.

Suomi 1

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,

niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Suomi 2

Herra, tee minusta rauhasi väline,

Niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
Missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
Missä epäilystä, auttaisin uskoon,
Missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
Missä pimeyttä, loisin sinun valoasi, Missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
Etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
Vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.

Sillä antaessaan saa,
Kadottaessaan löytää,
Antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
Kuollessaan nousee iänkaikkiseen elämään.

Lähteitä

1. http://www.franciscan-archive.org/franciscana/peace.html
2. https://en.wikipedia.org/wiki/Prayer_of_Saint_Francis
3. http://www.evl.fi/kappeli/rukous/tunnettuja/Franciscus_Assisilainen.html
4. http://juhakemppinen.fi/index.php?id=fribddyw41i9zm
5. http://www.vastuuviikko.fi/2010/virikeaineisto/fransiskus-assisilaisen-rukous

Kohtaamisia elämän harhojen kanssa

Olen katsellut tämän maailman menoa jo 36 vuotta ja se ei ole koskaan lakannut hämmästyttämästä minua. Ja mitä enemmän ja suoremmin sen näkee, sitä vähemmän sitä ymmärtää. Ja minusta näyttää siltä, että hyvin moni ihminen elää erilaisten harhojen vallassa. Haluankin tässä sekavassa kirjoituksessa käydä läpi taas muutamia harhoja, joita olen elämäni aikana kohdannut.

Globaalin ylösnousemuksen ja valaistumisen harha

Aloitetaan tällaisella aiheella, joka oli kovasti tapetilla, kun lähestyttiin vuotta 2012. Tämä voi olla ehkä jo vanha aihe, mutta otetaan nyt kuitenkin esille. Eräissä henkisissä piireissä on uskomus, että maailma on matkalla kohti globaalia ylösnousemusta tai valaistumista. Varsinkin päivän 21.12.2012 piti olla se maaginen päivä, jolloin taivas laskeutuu ja vaivat häviävät. Tällöin ihmiskunnan piti herätä unestaan, ymmärtää ihmisyyden ja maailmankaikkeuden salat. Toki erilaisissa piireissä on varmasti erilaisia painotuksia, mutta jotenkin noin se meni. Lisäksi on hyvin tyypillistä, että kukin ryhmittymä kuvittelee olevansa juuri niitä valittuja valonkantajia, jotka johdattavat ihmiskunnan parempaan tulevaisuuteen.

Tähän päivään oltiin valmistauduttu jo vuosia. Sitä meditoitiin ja rukoiltiin. Luettiin ja kuunneltiin erilaisten oppaiden viestejä. Istuttiin teellä tai joogattiin. Kokonnuttiin tapahtumiin ja odotettiin tätä päivää. Kun tuo päivä sitten saapui, mitään ei tapahtunut ja globaali pettymys oli käsinkosketeltava. Mikä meni vikaan? Miksi lupaukset eivät pitäneet paikkaansa?

Tuo kaikki edustaa kuitenkin vain suurta harhaa. Mitään ylösnousemusta ei tule tapahtumaan. Jeesus ei laskeudu taivaasta, eivätkä alienit tule poistamaan meiltä sairauksia ja viemään meitä tähtiin. Miksi näin?

Vastaus on oikeastaan aika yksinkertainen. Maailma muuttuu vain sitä kautta, miten me itse sen teemme. Maailman valaistuminen on meidän ihmisten vastuulla. Me itse luomme tätä maailmaa joka päivä kaikilla tunteillamme, ajatuksillamme ja teoillamme.

Se ei siis tapahdu minkään ulkopuolisen voiman kautta. Ja vaikka olisikin olemassa jokin tuonpuoleinen tai henkimaailma, niin sieltäkin viesti on aina sama:

“Te halusitte luoda tämän maailman, joten te myös luotte sen juuri itsenne näköiseksi. Vastuu siitä on teidän.”

Niin pitkään kuin me odotamme valaistumisen tapahtumista, valaistuminen odottaa meitä.

Henkilökohtaisen onnellisuuden harha

Seuraavaksi pääsemmekin varsinaiseen tämän tarinan pihviin.

Länsimaiseen kulttuuriin kuuluu olennaisena osana harha, jossa henkilökohtainen onnellisuuden tavoittelu on ylittänyt kaikki muut tarpeet. Ja sitähän se on ollut jo satoja vuosia. Suomeenkin on rantautunut viime vuosina kymmeniä onnellisuusvalmentajia, jotka lupailevat juuri sinulle parempaa, täydellisempää ja onnellisempaa elämää.

Perusviesti heillä kaikilla on sama. Tee elämässäsi vain niitä asioita, jotka saavat sinut onnelliseksi. Ympäröi itsesi vain niillä ihmisillä, jotka tukevat sinun omaa onnellisuuttasi.

Kuka huomaa, kuinka itsekeskeinen tuo lähestymistapa on? Ja minä selitän miksi. Tuo kyseinen lähestymiskulma on mahdollista vain yhteiskunnassa, joka on globaalin ihmispyramidin huipulla ja näissäkin yhteiskunnissa sen on varattu marginaalisen kokoiselle ryhmälle.

Maailman väkiluku lähentelee tällä hetkellä 7,5 miljardia ihmistä. Esimerkiksi pohjoismaissa, jotka edustavat hyvinvointivaltioiden kärkeä, asukkaiden lukumäärä on noin 27 miljoonaa ihmistä. Tuo edustaa siis vain noin 0,4% koko maailman väestöstä.

Lisäksi se joukko, jolla on mahdollisuus osallistua onnellisuusvalmennuksiin on vieläkin rajatumpi. Se on varattu oikeastaan vain sellaisille ihmisille, joilla on riittävästi vapaa-aikaa, varallisuutta ja elämä on muutenkin suhteellisen hyvässä kunnossa. Toki poikkeuksia on, mutta ei tarvitse olla kuin yksinhuoltaja, matalapalkkaisessa työssä, mielentervysongelmia, heitetty yhteiskunnan pohjalle tai muuten vain sattuu asumaan suurten kaupunkien ulkopuolella, niin valmennuksiin osallistuminen muuttuu hyvin haasteelliseksi.

Lisäksi voi kysyä, että päteekö “tee vain asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi” niihin ihmisiin, jotka elävät Afrikassa jatkuvassa nälänhädässä tai tekevät Aasiassa hikipajassa meille vaatteita ja matkapuhelimia euron päiväpalkalla. Monille heistä onnellisuus voi olla sitä, että saa puhdasta vettä ja ruokaa, lämpimän yösijan tai peseytymismahdollisuuden silloin tällöin.

Kuinkahan moni onnellisuuden tavoittelija tiedostaa, että se maailma, joka koostuu tanssista, joogasta, lähdevedestä, superfoodeista ja luomuruoasta on marginaalisen pieni koko globaalissa järjestelmässä.

Sinällään onnellisuusvalmennuksessa ei ole mitään uutta. Nyt ne on vain taas paketoitu uuteen formaattiin, johon on lisätty mukaan mindfulnessia ja kaikkea muuta henkisyyttä. Erään lähteen mukaan “life coaching” on syntynyt 1970-luvun aikana, ja se on kehitetty alunperin urheilusuoritusten parantamiseen. Ja siitähän se on kivunnut nopeasti eteenpäin tähän hetkeen saakka. Kyse on hyvin lyhyestä ajasta. Sen sijaan esimerkiksi mindfulness-tyyppinen elämäntaitoajattelu ulottuu yli 3500 vuoden päähän historiaan.

Tämä onkin hyvin tyypillistä länsimaiselle ajattelulle, jossa jostain oikeasti toimivasta ideologiasta otetaan se kaikkein mediaseksikkäin osa, paketoidaan se kauniiseen kuoreen, parin kuukauden kurssiin ja laitetaan myyntiin. Se mikä niissä on oikeasti merkittävää jätetään sen sijaan pois, koska se vaatii määrätietoisuutta ja vuosien työtä. Ja se ydin voi olla loppujen lopuksi tylsää.

Näinpä väitänkin, että esimerkiksi onnellisuusvalmennuksen ja mindfulnessin ero on toisiinsa nähden hyvin selkeä. Onnellisuusvalmennus sanoo: 

“Päästä irti surkeudesta. Päästä irti siitä tunteesta, että olet mitätön ja huono. Sen sijaan vaihda kanavaan, jossa olet huippu ja paras versio itsestäsi.” 

Kaikki tämä tavoittelu on kuitenkin puhdasta egoa. Se ei eroa yhtään millään tavalla muista egon tarpeista olla jotakin itselleen ja verrattuna muihin egoihin.

Sen sijaan mindfulness-asenne sanoo:

“Päästä irti. Päästä irti tavoitteista. Päästä irti tunteesta olla surkea tai paras. Päästä irti tunteesta olla mitätön tai kaikkien rakastama. Ne kaikki ovat pelkkää egoa.” 

Tämä asenne tulee hyvin täsmällisesti myös esille klassisessa zen-buddhalaisessa sanonnassa. 

“Ennen valaistumista hae vettä ja pilko puita. Valaistumisen jälkeen hae vettä ja pilko puita.” 

Elämä on elämää, eikä siitä ole tarvetta muodostaa itselleen eeppistä huipputarinaa. Sen sijaan riittää että elää hetkessä, tässä ja nyt. Niin pääsee paljon helpommalla ja on kykenevä tuntemaan ja kokemaan vapaasti sitä mikä sillä hetkellä on itselle kaikkein sopivinta.

Hyvinvoinnin itsestäänselvyyden harha

Edellisestä päästäänkin hyvin luomuruokaan ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Monet terveyttään vaalivat ihmiset pitävät luomuruokaa nykyään itsestäänselvyytenä. Sitä vaaditaan äänekkäästi ja siihen on vastattu. Kauppojen luomuosastot pullottavat nykyään mitä erilaisimpia tuotteita. Kuinkahan moni on kuitenkaan pohtinut, että mitä kaikkea vaaditaan, että se luomukurkku oikeasti saapuu sinne marketin hyllylle juuri sinua varten.

Vain maanviljelijät ymmärtävät, millaisen työn takana on kasvattaa yhtään mitään luomua myytäväksi. Se vaatii valtavaa byrokratiaa. Se vaatii pitkäjänteistä ja vuosien mittaista peltojen ja kasvihuoneiden hoitoa. Se vaatii viljelykiertosuunnitelmia ja jatkuvaa viranomaisvalvontaa. Se vaatii oikeasti vuosien ja vuosien jatkuvaa sitoutumista. Väittäisin, että kovin monella maanviljelijällä ei ole aikaa kehittää itseään tai käydä joogaretriiteillä Kreikassa.

Meidän nauttimamme hyvinvointi ei siis synny itsestään, vaan se tehdään ihan fyysisellä vaivalla ja siihen uhrautuvien ihmisten hiellä ja selkäkivuilla.

Mietipä hetki omaa arkielämääsi ja sitä, kuinka monen ihmisen työ on saanut sinun päiväsi sujumaan tänään? Ehkä se ollut oma kumppani, vanhemmat, työnantaja, kollegat, kaupan kiireinen kassatäti, bussikuski, se tuntematon siivooja kauppakeskuksessa tai vaikka ravintolan keittiöhenkilökunta. Esimerkkejä riittää loputtomiin.

Yritän siis vain sanoa sitä, että sinunkin hyvinvointisi on mahdollista vain sen takia, että sinua tukee tälläkin hetkellä lukematon määrä ihmisiä, jotka uhraavat aikaansa oman palkkansa sekä sinun ja yhteiskunnan hyvinvoinnin eteen. Ja myös heitä tukevat lukemattomat muut ihmiset, aina sinne ihmispyramidin pohjalle saakka, jossa elävät ne köyhät, riistetyt, alipalkatut ja unohdetut taivaalliset olennot.

Ylipäätään hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoittelussa on valtava skaalautumisongelma. Kysynpä vain, että miltä maailma oikeasti näyttäisi, jos ihmiset tekisivät vain asioita, joiden he kuvittelevat tekevän heidät onnelliseksi. Miltä asiat näyttäisivät, jos kaikki tekisivät vain asioita, jotka palkitsevat koko ajan, ja kaikki kieltäytyisivät tekemästä mitään tylsää tai rasittavaa.

Kuinka moni voi esimerkiksi väittää, että toisten ihmisten jätteiden siivoaminen on oikeasti puuhaa, joka tulee onnelliseksi? Silti tilanne on se, että ilman näitä ihmisiä, yhteiskunta hukkuisi välittömästi meidän omiin jätöksiimme. Kuinka moni oman onnellisuuden etusijalle laittava ihminen olisi valmis tekemään myös jotain tuollaista työtä, ehkäpä vielä joka päivä?

Elämän runsauden harha

Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan, mutta haluan ottaa sen vielä erillisenä asiana. Eräs henkisten liikkeiden ja onnellisuusajattelun kiteytymä löytyy lausahduksesta

“I am open and ready to attract ABUNDANCE in my life”.

Tämä on hienolta kuulostava lause yrittää sanoa, että omaa asennoitumista on mahdollista muuttaa siten, että se luo jonkinlaisen positiivisen ja itseä tukevan “energeettisen kentän”. Ja kun sen itselleen onnistuu luomaan, niin asiat alkavat maagisesti luistamaan paremmin ja kaikki se runsaus, jonka kokee itseltään puuttuvan, ilmestyy siihen. En pysty sanomaan, kuinka monelle tämä on oikeasti totta ja että toteutuuko se systemaattisesti koko ajan vai pelkästään silloin tällöin, mutta siinäkin asustaa harhaisuutta.

Olipa asia miten tahansa, niin se elämän runsaus ei siinäkään tilanteessa synny itsestään, vaan kyseessä on ihmisten kollektiivinen tuotos. Siihen tarvitaan useiden ihmisten kohtaamista, aikaa ja työpanosta. Harha on siinä, että se tapahtuisi sinulle ilmaiseksi tai jotenkin vaan mystisesti. Se onnistuu vain, jos joku toinen sen sinulle mahdollistaa.

Mikä sitten ei ole harhaa?

Tämä on vaativa kysymys, enkä tiedä siihen mitään tarkkaa vastausta, mutta osittain se on tullut jo tässä vuodatuksessa esille. Se mikä on totta, on se mitä me teemme toisillemme juuri nyt. Se miten me kohtaamme toisiamme vaikuttaa välittömästi ympäristöömme. Ja voit päättää, joko vaikuttaa asioihin tai olla vaikuttamatta.

Se mihin voit aina keskittyä on se, että pyrit tiedostamaan tunteesi, ajatuksesi ja tekosi juuri nyt. Ja sen jälkeen voit halutessasi alkaa tehdä työtä sen eteen, että nämä asiat syntyvät tietoisesti, eivätkä tiedostamatta pelkojen ja asenteiden ohjaamina. Se, että mitä keinoja siihen käytät on loppujen lopuksi yhdentekevää. Lopulta se kuitenkin palautuu aina takaisin itseen, tähän elämään ja siihen miten kohtelee itseään ja muita. Ja kun niin tapahtuu, on aika päästää opituista menetelmistä irti.

Se on selvää, että maailma tarvitsee positiivista myötävaikuttamista jonkin vastustamisen sijaan. Ja on erittäin hienoa, että tietoisuustaitojen koulutus on saanut jalansijaa. Ja koska Suomikin kuuluu edelleen hyvinvointivaltioiden kärkiryhmään, vaikkakin tätä ollaan poliittisin toimin koko ajan purkamassa, niin täällä olisi mahdollisuus viedä hyvinvointia eteenpäin. Se vaatii kuitenkin vakaata keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Aivan samalla tavalla kuin vuosituhansia pitkä tieteellinen tutkimus tuottaa meille nyt yhä hienostuneempaa teknologiaa, lääketiedettä ja muuta materiaalistaä hyvää, niin aivan samalla tavalla tarvitaan pitkäjänteistä henkistä kasvua.

Viikon tai kuukauden mittaiset mindfulness-tyyppiset kurssit ovat monille varmasti hyviä lähtökohtia ja viihdykettä, mutta todellinen kehitys ja tulokset syntyvät vain keskittymällä. Elämää ei opi kurssilla, vaan elämällä. Ja jos onnistuu elämään siten, että siinä näkyy vastuunotto omista tunteista, ajatuksista ja teoista niin tämä ihminen alkaa muuttaa maailma välittömästi.

Tai tuolta se ainakin minusta näyttää.

Lähteitä

1. https://en.wikipedia.org/wiki/World_population
2. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjoismaat
3. https://positivepsychologyprogram.com/history-of-mindfulness
4. https://www.lifecoachhub.com/beginners-guide-to-life-coaching/history-of-life-coaching

Teknologian luoman onnellisuuden harha

Luin eilen Facebook-viestin, jossa eräs nainen harmitteli sitä, kuinka nykyajan nuoret pääsevät todella helpolla verrattuna hänen omaan nuoruutensa 70-80-luvun taitteessa. Hän harmitteli sitä, kuinka ennen kaikki oli vaikeampaa. Silloin ei ollut internettiä ja tieto piti hakea kirjastosta. Perheissä oli pääsääntöisesti vain yksi lankapuhelin, eikä kenelläkään ollut matkapuhelimia. Musiikki kuunneltiin vinyylilevyiltä tai kaseteilta. Silloin ei ollut sähköpostia vaan viestintä tapahtui omin käsin kirjoitettujen kirjeiden kautta.

Itse totesin siihen takaisin, että vaikka teknologinen kehitys on ollut vuosikymmenien aikana hurjaa, en näe että ihmiset olisivat olleet sen onnellisempia tai onnettomampia kuin nykyisinkään. Enkä myöskään osaa sanoa, että ovatko ihmiset onnettomampia kuin ennen.

Teknologinen kehitys onnellisuuden lisääjänä on mielestäni pääosin pelkkää harhaa. On toki selvää, että esimerkiksi lääketieteen edistysaskeleet ovat mahdollistaneet yhä paremman hoidon ja mahdollisuuden parantua ja selviytyä elämästä.

Näistä edistysaskeleista huolimatta teknologisessa kontekstissa viihde-elektroniikka, matkapuhelimet, tabletit ja tulevaisuudessa erilaiset virtuaalitodellisuusteknologiat, ovat jatkuvasti pääosassa. Minun on kuitenkin erittäin vaikea ymmärtää miten yhä nopeammat tietokoneet, suuremmat ja korkearesoluutioisemmat televisiot, tai edistyneemmät kännykät mitenkään edistävät hyvinvointia.

Tässä onkin hyvä hetki palata takaisin menneisyyteen ennen internettiä ja tehdä kysymys, että olivatko ihmiset oikeasti onnettomampia silloin koska teknologia oli kehittymättömämpää. Mielestäni tuo vertailu on ylipäätään epäreilu, koska se ei ota huomioon sitä, että kokemus on aina tässä hetkessä, eikä menneisyyden kokemusta voi verrata suoraan nykyiseen hetkeen.

Otetaan esimerkkinä henkilön esiinottama musiikki. Nykyään on helppoa kuunnella musiikkia milloin vain ja kun uutta materiaalia julkaistaan, sen voi kuunnella välittömästi missä päin tahansa maailmaa. Mutta jos oikeasti palaa muistoissa takaisin siihen aikaan, kun musiikki käytiin ostamassa kaupasta, millaista se oli silloin? Harmiteltiinko sitä, että levyn ostaminen oli niin hankalaa? Vai oliko siinä enemmänkin innokasta odotusta. Ehkä joku musiikkilehti oli jo pitkään promonnut suositun bändin uutta levyä, ja sitä hetkeä, kun levy vihdoin julkaistaan, odotetiin kuin kuuta nousevaa. Ja kun levy oli viimein hyppysissä, saattoi ilo ja innostus nousta taivaisiin asti.

Monesti kasettien ja cd-levyjen mukana tuli vihkonen, jossa oli paljon tietoa kyseisestä bändistä ja levystä ja näitä vihkosia tutkittiin tarkoin. Ja voin kuvitella, että moni lähti levy kädessä kotiin ystävänsä kanssa ja uudesta musiikista nautittiin yhdessä toisten seurassa ja siitä sitten digattiin tai ei.

Nyt jokainen voi laittaa omat nappikuulokkeet korviinsa ja kuunnella uuden julkaistun kappaleen ehkä bussissa, meluisassa ympäristössä. Kun kappaletta on kestänyt puoli minuuttia se alkaakin ehkä jo tuntua tylsältä, jolloin pienellä näpäytyksellä musiikki vaihtuukin jo toiseen.

Ne kokemukset, jotka ovat syntyneet omassa menneisyydessä, eivät ole sen arvottomampia kuin kokemukset nyt. Ja niiden vertailu keskenään ei välttämättä johda mihinkään hedelmälliseen.

Itseltä kannattaa kysyä, että mikä teki kokemuksesta merkityksellisen silloin ennen ja mikä tekee sen nyt. Onko se muuttunut jotenkin?

Itse pidän merkityksellisinä juuri niitä kokemuksia, jotka saa jakaa toisen ihmisen kanssa. Se ei tapahdu internetin tai virtuaalitodellisuuden kautta, vaan silloin kun kaksi tai useampi ihminen on fyysisesti läsnä samassa tilassa tai ympäristössä. Tällöin kokemus voidaan jakaa oikeasti toisen kanssa ilman teknologian välille luomaa muuria.

Mikä voisi oikeasti korvata toisen ihmisen antaman kosketuksen tai hymyn? Mikä voisi korvata yhdessä koetut naurut ja itkut? Mikä voisi korvata läheisyyden ja toisesta kumpuavan rakkauden? Näitä asioita ihmiset ovat kokeneet keskenään jo vuosituhansia eikä välissä ole tarvittu yhtään teknologiaa.

En ole kuitenkaan teknologiavastainen. Omistan itsekin uusia vimpaimpia ja teen töitä teknologian saralla. Vimpaimet, kännykät ja pelit ovat hauskoja, mutta niiden niiden arvo on minulle hyvin rajallinen. Loppujen lopuksi ne eivät kykene tuottamaan elämälle merkitystä tai lopullista hyvinvointia. Siihen pystyvät vain merkitykselliset ihmissuhteet ja se miten kukin kohtelee toistaan tässä maailmassa.

Varastettu oma voima

Luin uutisen, jossa kerrotaan Björn Wahlroosin ehdottaneen maapallon kansalaisten määrän hallintaan mallia, jossa lisääntymisoikeudet olisivat huutokauppatavaraa. Tässä mallissa on mahdollista että näin toteutettuna lapsiin olisi mahdollisuus vain varakkailla ihmisillä. Näillä ehdotuksilla hän on taas sohaissut yhteiskunnallista kenttää omalla tyylillään.

On tietysti selvää, ettei tuo malli toteudu, koska luonto ei välitä politiikasta ja taloudesta lainkaan. Kun mies ja nainen yhtyvät, voi siitä syntyä jälkikasvua, tahdottiinpa sitä tai ei. En kuitenkaan halua mennä tuon pohtimiseen, koska se ei vie nyt minnekään.

Sen sijaan tämä ajattelurakenne kuvastaa sitä, miten harhaiseksi mieli voi oikeasti mennä ja se kuvastaa myös varsin hyvin miten harhaiseksi yhteiskunta on oikeasti mennyt.

Kaiken arvoa pyritään nykyisin mittaamaan rahassa, jota pidetään arvon mittana, ja se mitä yleensä pidetään yleisenä ihmisoikeutena halutaan tuoda tämän mitattavan arvon mukaan. Esimerkiksi Charles Eisenstein tiivistää kirjassaan Sacred Economy tämän hyvin. Kapitalismi pyrkii kaikin keinoin muuttamaan ostettaviksi hyödykkeiksi kaiken sen, minkä luonto tarjoaa meille vapaasti muutenkin. On enää hyvin vähän sellaisia asioita, joille näin ei olisi jo tehty. Esim. Nestlen pääjohtaja Peter Brabeck-Letmathe vihjaili dokumentissa We Feed The World  haluavansa poistaa ihmisoikeuksien joukosta oikeuden veteen.

Ongelma rahan käyttämisessä arvon mittarina on kuitenkin siinä, että raha on pelkkää valetta. Se on pelkkä yhteiskunnallinen sopimus, ajatusrakennelma siinä missä muutkin sovitut asiat. Sillä ei ole kuitenkaan pohjaa. Arvo on arvoa vain niin pitkään kuin siihen niin uskotaan. Se ei koskaan konkretisoidu esimerkiksi fysikaalisiksi ilmiöiksii tai kemiallisiksi reaktioiksi. Se, että veden rahallinen arvo muuttuu pienemmäksi tai suuremmaksi ei muuta veden merkitystä maapallolle ja ihmiselle. Jokaisen ihmisen keho tarvitsee muutaman litran vettä vuorokaudessa, olipa sen rahallinen arvo mitattu miten tahansa.

Björn Wahlroosin tapauksessa jäin ihmettelemään tätä ajatusrakennelmaa. Kuvittelisin, että siinä on kyse kahdesta vaihtoehdosta. Ensimmäinen vaihtoehto on se, että hän oikeasti uskoo kapitalistiseen ajatusrakennelmaan aivan tosissaan, ja on kyseisen uskomuksen valtaama. Koska kyseessä on kuitenkin suhteellisen fiksu kaveri, on mahdollista että hän myös leikkii ihmisten tunteilla. Ehkä hänellä on joku veto kumppaniensa kanssa siitä, että kuinka pahasti hän pystyy ihmisiä järkyttämään ja kuinka helppoa on vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin.

Ja ihmisethän järkyttyvät. Voin melkein kuulla sen huokailun ja tuskailun määrän ihmisten päässä. Ja uskon, että kun tuo järkytys tapahtuu niin Wahlroosin taktiikka on onnistunut täydellisesti. Kyseessä olikin manipulointi ja vallankäyttö kansalaisia kohtaan.

Järkyttyminen on aivojen ja mielen eräänlainen lamaantumisen tila. Järkyttynyt ihminen ei pysty kovinkaan helposti toimimaan tai ajattelemaan, mikä on itselle parasta. Tällöin ihminen putoaa pois omasta voimastaan ja antaa sen sille taholle, joka haluaa häneen valtaa käyttää.

Ja siihenhän vallankäyttö nykyisin perustuu. Meidät yritetään pitää jatkuvasti kiireisinä, stressaantuneina ja mielellään vähän masentuneina. Tällöin aika menee jokapäiväisen elämän ongelmien selvittelyyn eikä aivokapasiteettia riitä siihen, että olisi mahdollisuus arvioida omaa elämäänsä omasta keskuksestaan käsin. Stressaantuneessa ja lamaantuneessa tilassa olevaa mieltä on helppo taivuttaa eri suuntiin, eivätkä nämä suunnat monestikaan ole hyväksi ihmiselle.

Tapauksesta Wahlroos on vielä mainittava yksi mielenkiintoinen manipulaation tapa. Hänellähän on lempinimi “Nalle”. Tuo on suorastaan nerokas nimi, koska jokainen ihminen assosioi nalleen jotain pehmeää ja ihanaa. Kenelläpä ei olisi ollut varhaislapsuudessa jonkinlaista uninallea, jonka viereen on ollut ihana nukahtaa. Näin ollen mielen ihmeellissä sopukoissa myös Wahlroos assosioituu ihanaksi ja turvalliseksi olennoksi, vaikka hänellä nyt sattuu outoja mielipiteitä olemaankin.

Meidät on koko lapsuudestamme opetettu siihen, että meissä oleva voima kuuluu jollekulle muulle ja sen edessä on taivuttava, olipa kyseessä vanhempi, opettaja, työnantaja, pappi tai vaikka ideologia. Sinä et koskaan päätä omista asioistasi vaan päätökset on tehty jo valmiiksi sinua varten. Ymmärtänet, että et voi tuossa tilanteessa olla kovinkaan tyytyväinen elämääsi.

Mitäs tälle asialle sitten voisi tehdä. Kaikki alkaa ymmärryksestä. Se alkaa siitä, että sinä olet oman elämäsi toteuttaja ja sinä teet aina valinnan, jossa sinä pidät oman voimasi, tai annat sen toiselle. Ja voit olla tyytyväinen elämääsi vain silloin, kun pidät langat omissa käsissäsi, etkä usko niitä tahoja, joiden mielestä se kuuluu luovuttaa pois.

Rahoitu ja hengähdä hetki. Tiedosta milloin olet stressaantunut tai sinua yritetään horjuttaa. Jos niin tapahtuu, ota asiaan etäisyyttä ja hengitä. Siitä se kaikki alkaa.

Lähteet

1. http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/bjorn-wahlroos-voisimme-huutokaupata-lisaantymisoikeuksia-nuorillepareille/691835/
2. http://fi.wikipedia.org/wiki/We_Feed_the_World